Saamelaisten oikeuksien eteenpäin vieminen Suomessa on kohdannut haasteita. Tämä tutkimus pyrkii vastaamaan valtioneuvoston määrittelemään tietotarpeeseen, joka liittyy erityisesti saamelaisten maa- ja osallistumisoikeuksiin sekä saamelaismääritelmään. Kyseessä on kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus, joka pyrkii tarjoamaan uutta tietoa sekä kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden kehityksestä että siitä, miten muissa aiheen kannalta keskeisissä valtioissa on ratkaistu alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Tutkimusraportti koostuu neljästä pääosiosta. Ensimmäinen osio tarkastelee saamelaisten oikeusasemaa Suomessa sekä siihen liittyviä ehdotuksia, joita tarkastellaan kansainvälisen oikeuden luomien velvoitteiden näkökulmasta. Toinen kokonaisuus pitää sisällään saamelaismääritelmän problematiikan tarkastelua kansainvälisen oikeuden sekä korkeimman hallinto-oikeuden tapauskäytännön valossa, sisältäen myös kuvauksen saamelaisuuden määrittelyyn liittyvien kiistojen taustoista ja syistä. Kolmas pääosio keskittyy alkuperäiskansojen kansainvälisoikeudellisen aseman ja oikeuksien kehitykseen pääfokuksena ns. ennakkosuostumuksen periaate (FPIC). Tämä osio pitää sisällään myös ILO sopimus 169:n sisältämien maaoikeuksien analyysiin. Neljäs pääkokonaisuus on oikeusvertaileva osio, jossa on mukana Norjaa, Ruotsia, Uutta-Seelantia, Kanadaa ja Latinalaisen Amerikan maita koskevat maaraportit. Tämä kappalekokonaisuus sisältää myös yhteenvedon vertailun piirissä olleiden valtioiden oikeuskäytänteiden keskeisistä elementeistä, joista voidaan löytää parhaita käytänteitä Suomen saamelaisten oikeuksien toteuttamiseksi.

I Finland har erkännandet och implementeringen av samiska rättigheter varit komplicerat. Syftet med detta forskningsprojekt är att ge kunskap om förhållanden som finska regeringen efterfrågat, särskilt i förhållande till samers markrättigheter, deltagande/konsultationer och frågan om vem som är same. Forskningen är en internationell och komparativ studie som avser att ge ny kunskap om den senaste tidens rättsutveckling vad gäller urfolks rättigheter inom internationell rätt samt på nationell nivå med en jämförande ansats av några relevanta länder. Forskningsrapporten består av fyra delar. Den första delen fokuserar på folkrättens krav och internationell standard vad gäller urfolks rättigheter och tar främst sikte på samernas rättsliga status. Den andra delen diskuterar problematiken med att definiera vem som är same, i ljuset av internationell rätt och Högsta förvaltningsdomstolens domar i Finland. Denna del innehåller även en beskrivning av bakgrund och skälen till tvisterna gällande definitionen. Den tredje delen behandlar urfolks rättsliga status och rättigheter enligt internationell rätt, med särskilt fokus på principen om urfolks fria och informerade samtycke, liksom tolkningen av artiklarna rörande landrättigheter i ILOs konvention 169. Den fjärde delen innehåller information om och jämförelse av urfolks rättsliga status i ett antal utvalda rättsystem: Norge, Sverige, Aotearoa Nya Zeeland och Kanada samt ett gemensamt kapitel om Latinamerika. Denna del innehåller sammanfattningar av centrala element och rättsliga lösningar i respektive rättssystem, liksom en sammanfattande konklusion gällande lösningar som kan vara till nytta för erkännandet av samiska rättigheter i Finland.

In Finland, implementation of the rights of Sámi have faced challenges. This research aims at providing knowledge Finnish Government has requested, particularly related to land- and participatory rights of Sámi and the Sámi definition. This research is an international comparative study, which aims to

provide new information concerning recent developments of indigenous peoples’ rights in international law as well as legal solutions related to indigenous peoples in other relevant countries. The research report consists of four main parts. First part takes a look at legal status of Sámi and related proposals, which are viewed from the perspective of international legal obligations. Second part discusses the problematics of Sámi definition in the light of international law as well as in the legal praxis of the Supreme Court of Finland. This part includes also a description of the backgrounds and reasons for the battle concerning the definition. Third part focuses on indigenous peoples’ legal status and rights in international law, with special reference to the principle of free, prior and informed consent (FPIC), as well as interpretation of land rights provisions of ILO Convention 169. Fourth part consists of legal comparison including country reports on Norway, Sweden, Aotearoa New-Zealand, Canada and chapter on Latin America. This section includes conclusions summarizing essential elements regarding legal solutions of each selected countries that can provide best practices for advancing Sámi rights in Finland.