Syftet med denna studie är att bidra med kunskap om flerspråkiga lågstadieelevers möjligheter att lära sig, utveckla och använda sitt nationella minoritetsspråk finska i en svensk grundskola. Studien ämnar beskriva på vilka sätt dessa möjligheter skapas i klassrumsinteraktionen och i den övriga skolvardagen samt vilken roll som majoritetsspråket svenskan spelar i interaktionen. Föreliggande studie är en didaktisk fallstudie med fokus på en grundskola som erbjuder utökat stöd i minoritetsspråk. I studien tillämpas ett sociokulturellt och ekologiskt perspektiv på språkinlärning. Som datainsamlingsmetod har både etnografiska klassrumsobservationer och semistrukturerade djupintervjuer med tre finsktalande lärare använts. Analysen av data har skett med hjälp av reflexiv tematisk analys. Studiens resultat visar att möjligheter till lärande i finska skapas främst på fyra olika sätt: genom meningsfulla sammanhang, adekvat stöttning och positiv uppmuntran, multimodalitet samt genom synliggörande av och medvetenhet kringminoritetsspråket. Användningen av majoritetsspråket svenska kännetecknas i sin tur av tre olika aspekter. Det används dynamiskt i transspråkande praktiker, utgör ett stöd för förståelsen och möjliggör inkludering. Studien bidrar med ny kunskap om hur möjligheter till lärande i minoritetsspråket finska skapas i en revitaliseringskontext. Samtidigt lyfter den upp frågor kopplade till hurdan finska, och för vilka ändamål, eleverna får lära sig, hur samverkan mellan modersmålsundervisning och svenskämnet kan förbättras samt huruvida elevers möjligheter till lärande kan begränsas av den stora rollen som majoritetsspråket svenska verkar spela. 

The aim of this thesis is to contribute with knowledge about the multilingual primary school students’ opportunities to learn, develop and use their national minority language Finnish in a Swedish compulsory school. The study seeks to describe the ways in which these opportunities are created in the classroom discourse and in the everyday school practices, as well as to explore the role of the majority language, Swedish, in these interactions. The study is a case study focusing on one compulsory school that offers additional support in the minority language. The study applies a sociocultural and ecological linguistic perspective on language learning. The data was collected through ethnographic participant observations and semi-structured in-depth interviews with three Finnish-speaking teachers. The material was analysed through reflexive thematic analysis. The results of the study demonstrate that the learning opportunities in Finnish are created predominantly in four different ways: through meaningful contexts for interaction, adequate support and positive encouragement, multimodality and through visibility of and consciousness about the minority language. The use of Swedish is, on the other hand, characterized by three different aspects. Swedish is used dynamically in translanguaging practices, functions as a support for comprehension and enables inclusion. This study produces new insights about how opportunities for learning are created in the minority language Finnish in a revitalisation context. At the same time, it also prompts questions about what kind of Finnish language and for what purposes the students have a chance to learn, how the cooperation between the mother tongue instruction and Swedish instruction can be improved, as well as if the vast use of the majority language Swedish can limit the students’ learning opportunities in Finnish.

Tutkielman tavoite on tuottaa tietoa monikielisten alakoulun ensimmäisten luokkien oppilaiden mahdollisuuksista oppia, kehittää ja käyttää kansallista vähemmistökieltään suomea yhdessä ruotsalaisessa peruskoulussa. Tutkielman pyrkii kuvaamaan millä tavoin näitä mahdollisuuksia luodaan luokkahuonevuorovaikutuksessa ja muussa kouluarjessa sekä selvittämään valtakieli ruotsin roolia vuorovaikutuksessa. Tutkielma on didaktinen tapaustutkimus, joka keskittyy yhteen peruskouluun, jossa oppilaille tarjotaan laajennettua tukea heidän vähemmistökielessään. Tutkimuksessa sovelletaan sosiokulttuurista ja ekologista näkökulmaa kielenoppimiseen. Aineistonkeruussa on käytetty sekä etnografisia luokkahuonehavainnointeja että kolmen suomea puhuvan opettajan puolistrukturoituja syvähaastatteluja. Aineisto on analysoitu refleksiivisen temaattisen analyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomen kielen oppimisen mahdollisuuksia luodaan ennen kaikkea neljällä eri tavalla: merkityksellisten vuorovaikutustilanteiden, oikeantasoisen tuen ja positiivisen kannustuksen,monikanavaisuuden sekä vähemmistökielen näkyväksi tekemisen avulla. Ruotsin kielen käyttö puolestaan määrittyy kolme keskeisen aspektin kautta. Ruotsia käytetään dynaamisesti kieleilevissä kielikäytänteissä, se toimii ymmärtämisen tukena sekä mahdollistaa inkluusion. Tutkielma tuottaa uuttaa tietoa vähemmistökieli suomen oppimisen mahdollisuuksien luomisesta revitalisaatiokontekstissa. Samalla se nostaa esiin kysymyksiä siitä, millaista suomen kieltä ja mihin tarkoitukseen oppilaat saavat oppia, kuinka yhteistyötä äidinkielenopetuksen ja ruotsinopetuksen välillä voidaan parantaa sekä voiko valtakieli ruotsin keskeinen rooli rajoittaa oppilaiden mahdollisuuksia oppia ja kehittää vähemmistökieltään suomea.